Dean Parisotin ohjaaman komedian alussa Dick Harperin (Jim Carrey) elämä vaikuttaa lähestulkoon täydelliseltä: hänellä on vaimo Jane (Téa Leoni), poika Billy (Aaron Michael Drozin), omakotitalo hyvällä alueella, palkattu taloudenhoitaja sekä hyväpalkkainen työpaikka Globodyne-nimisessä suuryrityksessä. Tilanne muuttuu aina vain paremmaksi, kun Dick saa ylennyksen yhtiön varaviestintäjohtajaksi, mikä tarkoittaa tietenkin myös mukavaa palkankorotusta. Tästä innostuneena vaimo Jane tilaa talon pihaan maisemoinnin ja uima-altaan sekä ottaa lopputilin omasta työpaikastaan voidakseen viettää enemmän aikaa poikansa kanssa.
Dickin ensimmäinen työtehtävä uudessa vakanssissaan on haastattelun antaminen television Moneylife-talousohjelmaan. Lähetyksen pyöriessä haastattelija kysyy Dickiltä syytä siihen, että Globodynen toimitusjohtaja Jack McCallister on myynyt pois suurimman osan omistamistaan yhtiön osakkeista. Dick ei ole kuullutkaan moisesta, ja jää täysin sanattomaksi. Samalla yrityksen osakkeiden arvo romahtaa nollaan.
Dickin palatessa toimistolle siellä on täysi hässäkkä päällä: yhtiön toimintaa ollaan ajamassa alas. Dick saa kuulla syyn tilanteeseen: yrityksen johto on omistusjärjestelyjen avulla saanut tuloksen näyttämään voitolliselta, vaikka firma on oikeasti korviaan myöten veloissa. Toimitusjohtaja McCallister pakenee paikalta helikopterilla ja jättää pettyneen Dickin yksin seisomaan toimiston katolle.
Huolimatta siitä, että on jäänyt työttömäksi, Dick ei vaivu epätoivoon. Hänellä on säästöjä, ja hän on varma uudelleentyöllistymisestään. Globodynen konkurssi on kuitenkin aiheuttanut kaupunkiin massatyöttömyyden, joten työpaikat ovat kiven alla. Dickillä on vielä lisärasitteena pilalle mennyt tv-esiintyminen. Säästötkin ovat menneet, ne kun oli sidottu Globodynen osakkeisiin ja asuntoon, joiden hinnat työttömyys on romahduttanut. Tullakseen toimeen Dick ja Jane joutuvat myymään pois koti-irtaimistoaan. Taloudenhoitajallekin he voivat maksaa enää omilla kodinkoneillaan.
Lopulta Dick ja Jane joutuvat toteamaan, että ainoa mahdollisuus pitää yllä edes jonkinlaista elintasoa on rikollisuus. Niinpä he ryhtyvät tehtailemaan kioski- ja kaupparyöstöjä. Jim Carrey onnistui mielestäni oikein hyvin vesipyssyn kanssa heiluvana amatööririkollisena, joka huomaa mahdollisuuden lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kostaa entiselle työnantajalleen ja samalla turvata oma ja perheensä toimeentulo.
Itse pidän melko paljon Jim Carreysta näyttelijänä. Hänen naamanvääntelynsä on hupaisaa katsottavaa ja hän on mielestäni juuri sopiva tähän rooliin. Téa Leoni jää hivenen Carreyn varjoon, mutta onnistuu hänkin oikein mukavasti. Vaikka kyseessä on komedia, juoni ei kuitenkaan riistäydy aivan päättömäksi, ja paha saa tietenkin lopussa palkkansa. Kokonaisuutena aivan katsottava elokuva. Näillä perusteilla annan elokuvalle kahdeksan tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti